Intro: blogi neitsyyden menettäminen ja kuinka minusta tuli hieroja.

Hei kaikille lukijoille!

Ja näin heitän hyvästit blogi neitsyydelleni! Vihdoinkin, olen aina halunnut tehdä tätä. Rakastan kirjoittamista, mutta yleensä kirjoittaminen on jäänyt kohdallani päiväkirja tasolle. Jotka toivottavasti ovat lukijakunnaltaan jääneet pieneksi!! Voi kuinka noloa olisi tietää edes että joku niitä olisi lukenut! Toki suuria elämänviisauksia nekin päiväkirjat ovat varmasti täynnä! Mutta tämän blogin tarkoitus ei ole analysoida menneitä ihmis-suhde solmuja ja noloja ihastuksia ja vihastuksia.(Vaikka jonkinlaista viihdearvoa niistäkin voi löytyä…gröhöm!) Kaikissa mun päiväkirjoissa, joita olen pitänyt ekasta luokasta lähtien, on myös mahdollisille urkkijoille tiedote ekalla sivulla että luvattomien lukijoiden ylle lankeaa äärimmäisen kamala kirous.  Älkää te tämän blogin lukijat kuitenkaan sitä pelätkö! Tämän blogin tarkoitus on luoda hyvää mieltä, kertoa ammatistani ja työstäni Koulutettuna Hierojana ja yritykseni perustamisesta sekä jakaa vinkkejä hyvään oloon, niin fyysisesti että henkisesti.

Valmistuin koulutetuksi hierojaksi joulukuussa 2016, hierontakoulu Atlaksesta. Ennen hierojan opintojani, tein töitä ravintola alalla joitakin vuosia ja olin myös kauneudenhoito alalla, parturi-kampaajana. Nuorena kerkesin kokeilla moniakin eri töitä, lähinnä asiakaspalvelualoilla. Asiakaspalvelu on aina luonnistunut minulta sujuvasti, kiitos mahtavien sosiaalistentaitojeni ja luontaisen haluni auttaa ja miellyttää ihmisiä ympärilläni. Hieman boheemin luonteeni takia lyhyt urani siivoojana olikin niin lyhyt ja mitään matemaatikkoa minusta tuskin koskaan tulee.

Elin myös vaiheen elämässäni n. kakskytplus ikäisenä, kun olin poissa kokonaan työelämästä. Menin naimisiin ja sain lapsia. Olin viitisen vuotta kotona lasteni kanssa, heitä hoitaen ja omaa henkilökohtaista ja perheeni elämää selvittäen/selviytyen. Yhtään en kadu, että olin niin kauan kotiäitinä, lapset kun kasvavat niin nopeasti ja poikani Ollie ja Pekka (nyt 5v ja 6v) ovat aina olleet helppoja, hauskoja ja kilttejä pikku sällejä. Työttömyyteni vaikutti myös toinenkin vaikea elämän heittämä este. Siihen ajanjaksoon kuului myös todella raskaita aikoja, kun erosin  poikien isästä ja opettelin tutustumaan jälleen itseeni. Ja elämään itsenäisesti, oman näköistä elämääni, omilla ehdoillani. Se kuitenkin kannatti. Ja epätoivoisen surkean avioliiton loputtua, sain vihdoinkin tilaa ja vapautta alkaa suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta pojille ja mulle.. Äitinä oleminen oli opettanut vastuuta ja kärsivällisyyttä, jota nuorempana minulta puuttui. Ero opetti paljon myös, ei pelkästään tietämään mitä en halua ja miten  en  halua elää, mutta myös opin vaatimaan itselleni ja itseltäni enemmän ja parempaa. Löysin kunnianhimon kaipuun ensinmäistä  kertaa.

Tajusin haluavani vielä nyt, kolmikymppisenä opiskella itselleni kunnon ammatin ja olla taas ammattilainen jossakin! En aijo jäädä kotiin tyhjänpantiksi ja yhteiskunnan elätettäväksi. Lapseni ennenpitkään aloittavat oman koulupolkunsa ja pikkuhiljaa kasvavat nuoriksi miehiksi, jotka eivät enään tarvitse äitiä 24/7 pukemaan ja pyyhkimään takapuolia. Haluan olla pojilleni hyvä  roolimalli ja esimerkki jotta, aikuisina he myös uskaltaisivat toteuttaa omia urahaaveitaan. Oli ne mitätahansa (paitsi rikollisia urahaaveita, ofcourse)….. Ja että työllä ansaitsee oman elannon lisäksi muitakin rikkauksia elämään.

Hieronnan löysin perjaatteessa vahingossa. Facebookista itseasiassa. Bongasin Atkaksen mainoksen jossa haettiin opiskelijoita aloittamaan koulutetun hierojan opinnot. Opintojen pituus ja ajankohta sopivat hyvin elämäntilanteeni kohdilla nappiin ja pääsin koulutukseen. En ollut ikinä ennen itse käynyt hierojalla, enkä tiennyt alasta mitään. En antanut sen tai kenenkään epäillysten lihasvoimistani yms estää itseäni ja aloitin koulun käynnin avoimmin mielin. Vaistoni, joita olin oppinut kuuntelemaan paremmin ”raskaiden aikojen” aikana, vetivät minua vahvasti siihen suuntaan ja minä menin. Onneksi. Äitini, ihana pikkusiskoni ja muutama hyvä ystäväni, olivat heti alusta alkaen suurena apuna ja tsemppaajana.  Anatomian opiskelu oli mielestäni todella mielenkiintoista ja kipinä alan opiskeluun syttyi voimakkaasti koulussa jo ja on valmistumisen jälkeen jäänyt pysyvästi asumaan sisälleni. Pääsin jälleen tekemään asiakaspalvelu työtä jota rakastin, ja taustani parturi-kampaajana oli iso etu, josta olen hyvin tyytyväinen. Kaikki menneet kokemukseni ovat jollakin tavalla tällä alalla hyödyntäneet minua. Lihasvoiman puute (josta aluksi kuulin paljon, vaikka en sitä edes keneltäkään  kysynyt!) ei koskaan ollut edes ongelma, kahden vauvan nostelu ja itse kauppakassejen kotiin kantelu, varmaan vähän edesauttoivat haban kasvuun. Pienikokoni (siro, sanotaan siro vartaloni, kuulostaa paljon paremmalta) olikin vaan hyväasia. Hierojalla pitää olla hyvät ergonomiset työasennot ja työssä  pitää käyttää koko kroppaa. Näissä käsissä ja ”tykeissä” riittää kyllä voimaa ja kestävyyttä. Ja oma hieronta tyyliini kuuluu vaistojeni kuunteleminen, saan usein kehuja sopivasta voimankäytöstä asiakkailtani. Opintoni alalla jatkuvat yhä, sillä on vielä paljon tekniikoita joita haluan oppia, ja pyrin  jatkossa lisäämään osaamistani eläkeikään saakka. Siihen on vielä aikaa, koska olen just avannut työhuoneeni, jonka olen ristinyt PARANE nimiseksi. Perustan oman hieronta yritykseni ja kirjoitan blogiini sen edistymisestä myös.